Esitteen ovat kirjoittaneet Markku Myllylä ja Kari Kilpinen,
Kalatalouden Keskusliitto
p. 09-6844 590, markku.myllyla(at)ahven.net, kari.kilpinen(at)ahven.net
Katiska
KATISKA ON IKIVANHA PYYDYS
Suomesta Iijoen rantamilta on löydetty kivikauden ajoilta liistekatiskan jäänteitä. Löytö on maailman vanhin katiska ja se on näytteillä Kierikin museokeskuksessa Yli-Iissä. Rakenteeltaan se on samanlainen kuin ”nykyaikainenkin” liistekatiska. Pohjaan painetut ja toisiinsa tuohella tai juurilla sidotut puurimat muodostavat avaran pesän, jonne kalat uivat liisteistä muotoillun nielun kautta. Jo silloin sen muoto oli herttamainen. Katiska toimi samalla pyyntilaitteena ja kalavarastona. Tarvittaessa kalat otettiin yläkautta haavilla. Tämän kummempaa määritelmää katiskasta tuskin tarvitsee antaa. Kun kehitettiin rautalanka- eli siirtokatiska, siihen rakennettiin katto ja pohja. Muilta osin nykyisin käytettävä katiska on periaatteeltaan samanlainen kuin kivikautinen esikuvansa.
KATISKATYYPIT
Nykyisin katiskat ovat siirrettäviä. Sen on mahdollistanut rautalankaverkon käyttäminen materiaalina. Se on kevyttä, suhteellisen halpaa ja helposti katiskaksi muotoiltavissa. Katiskojen koon rajaa niiden liikuteltavuus. Tavallista katiskaverkkoa kestävämpää on galvanoitu tai muovipäällystetty minkkiverkko, jota saa hyvin varustetuista rautakaupoista. Jäykkä minkkiverkko ei tarvitse erityisiä tukirakennelmia ja verkonpalat on helppo liittää toisiinsa tähän tarkoitetuilla sinkilöillä. Myös kevyttä rappausverkkoa on käytetty. Tällaisia katiskoita valmistetaan myös myyntiin. Katiska voi olla pyöreä, herttamainen tai laatikon tapainen. Tärkeää on sen käsiteltävyys ja nielun rakenne.
KATISKAKALASTUS
Katiskaa on perinteisesti pidetty lähinnä keväisen kutupyynnin välineenä. Se soveltuu kuitenkin hyvin myös ympärivuotiseen pyyntiin.
Keväällä kudulle tulevat ahvenet, särjet ja hauet ovat tavallisinta saalista. Kun hauki kutee matalissa lahtivesissä ja tulva-alueilla, niin katiska on viritettävä aivan rantaveteen – saappaanvarren syvyinen vesi riittää. Katiskat on syytä laskea jo ennen jäiden lähtöä suliin rantapaikkoihin, nielu rantaan päin. Hyvään kalastustapaan kuuluu sulkea nielun vedenpäällinen osa, etteivät linnut joudu katiskaan. Tätä edellyttää lakikin.
Ahvenen parhaita kutupaikkoja ovat kivikkoiset niemenkärjet ja selkämatalikot. Ensin kutevat pienimmät ahvenet matalassa vedessä, mutta sitten kutu siirtyy syvemmälle. Ahvenen kutu ajoittuu pitkälle aikavälille. Kututuro kannattaa asettaa katiskan nielun kohdalle. Ahven nimittäin laskee mielellään mätinauhansa esim. havualustaan.
Myös kesällä katiska antaa saalista. Silloin se on laskettava syviin vesiin karien kupeisiin, missä isot ahvenet liikkuvat. Kuhavesissä näin voidaan saada myös kuhia ja muitakin lajeja. Antoisia katiskapaikkoja ovat esimerkiksi ruovikot ja niiden reunat, vesikivien vierustat, puronsuut, vesikasvituppaat, vedenalaisten puiden ja kantojen vierustat.
Talvella katiska on oiva mateen pyyntiväline. Made kutee matalassa vedessä kivikko- ja sorapohjilla etelässä jo tammikuussa ja pohjoisessa vielä maaliskuussakin. Madekatiskan tulee olla tavallista matalampi, jotta se mahtuu matalaan veteen jään alle. Talvella 2–5 katiskaa voidaan asettaa myös selkäsiimaan ja vetää jään alle samaan tapaan kuin talviverkko. Katiskajadan selkäsiiman pituus voi olla 100–150, jopa 200 metriä, riippuen syvyydestä ja pohjan laadusta. Selkäsiima on hyvä tehdä uppoavasta narusta.
Tässä pyynnissä tarvitaan vain yksi iso katiskan mentävä avanto ja toinen vetoavannoksi, siihen riittää kairanreikä. Katiskat kevennetään kohoilla, vedon helpottamiseksi. On kuitenkin huolehdittava, etteivät narut tai kohot kosketa jään alapintaa ja jäädy siihen kiinni. Katiskalla voidaan pyytää jään alta myös muita kaloja.
KATISKAPYYNNIN NIKSIT
- Rautalankakatiska kestää kaksi kertaa kauemmin, jos se tehdään puurunkoisena, koska katiskan ruostuminen alkaa tukilangoista ja sidontakohdista.
- Uusi kiiltävä katiska pyytää paremmin kuin tummunut. Puhdista katiska säännöllisesti ja maalaa se hopea- tai pronssivärillä kerran vuodessa.
- Lisäpesät ja apunielut katiskassa lisäävät saalista.
- Parhaiten katiskalla saa saalista, kun pyydystä siirretään riittävän usein uuteen paikkaan. Koe katiska mahdollisimman usein.
- Katiska tulee asettaa pohjalle vaaka-asentoon.
- Havut katiskassa houkuttelevat ahvenia ja särkiä tulemaan katiskaan ja laskemaan mätinsä. Myös ”siemenkalat” keväällä, muutama pikkuahven tai -särki katiskassa lisää saalista.
- Joskus erilaiset aitaviritykset saattavat olla paikallaan, mutta aina ne eivät ole tarpeen.
- Kesällä erilaisten houkutusaineiden käyttö katiskassa varmistaa saaliin. Tähän sopii hyvin kaurahiutaleet, kovaksi keitetty puuro tai leivänkannikat. Ne kannatta laittaa jonkinlaiseen harsopussiin, josta liukeneminen ja saatavuus kestää kauemmin. On myös olemassa kaupallisesti valmistettuja houkutusaineita.
- Houkuttimiksi katiskaan voi ripustaa peilinpaloja, metalliuistimia, olutpullonkorkkeja yms. kiiltäviä esineitä.
- Muista sulkea luukku, kun lasket katiskan pyyntiin.
KATISKA ON MÖKKILÄISEN PYYDYS
Kesämökkiläisen suosituimpia harrastuksia on kalastus ja katiskapyynti onkin lomalaiselle sopiva vaivaton kalastusmuoto. Katiskapyynnistä aiheutuu huomattavasti vähemmän perheriitoja kuin verkkopyynnistä, pitkäsiimapyynnistä puhumattakaan. Katiskalla saa mukavasti ja vähällä työllä soppakalat. Katiskassa kalat säilyvät tuoreina pitemmänkin aikaa.
Kalastusluvat pitää katiskapyytäjälläkin olla kunnossa. Monin paikoin osakaskunnat ovat kuitenkin luopuneet lupamaksujen perimisestä katiskalla pyytäviltä, koska katiskapyynti on samalla mitä parhainta kalaveden hoitoa.
Ota selvää mökkijärvesi osakaskunnalta kalastusmääräyksistä ja kalastusluvista. Mikäli katiska on vesissäsi luvanvarainen, hanki lupa ja kiinnitä pyydysmerkki pyynnissä olevaan katiskaan. Yli 18-vuotiaat tarvitsevat valtion kalastuskortin (valtion kalastuksenhoitomaksu=22 euroa vuonna 2010) sekä vesienomistajan (yleensä osakaskunnan) myöntämän kalastusluvan.
KATISKA HOITOKALASTUKSESSA
Viime vuosina on monien rehevien järviemme ylitiheitä ahven- ja särkikalakantoja hoitokalastettu nuottaamalla ja troolaamalla. Näitä menetelmiä ei voida käyttää matalilla ranta-alueilla, mutta katiskaa kylläkin. Pienvesissä katiska on käyttökelpoinen hoitopyydys. Niissä ylitiheiden kantojen hoidossa jo yhdelläkin katiskalla voi pyytää kesässä jopa 100 kiloa vähempiarvoista kalaa. On kuitenkin muistettava, että hoitopyyntiä on jatkettava säännöllisesti ja vuosittainen kalaston poisto tulee olla useita kymmeniä kiloja vesihehtaaria kohden.
Monet kalaveden osakaskunnat ja kalastusalueet ovat panostaneet katiskahoitokalastukseen. Ne ovat ostaneet tai talkoilla rakentaneet kymmeniä, jopa satoja katiskoita ja antaneet ne maksutta järven rannalla asuvien halukkaiden käyttöön. Nämä puolestaan ovat sitoutuneet hoitokalastamaan kalavettään.
Katiskalla voi saada myös suuria saaliita. Eräskin kirjanpitokalastaja on saanut vuoden aikana (1999-2000) yhdellä katiskalla yhteensä 1546 kg kalaa. Kalaa tuli vuoden jokaisena viikkona: pienin viikkosaalis oli 19 kg ja suurin 135 kg.
TEE SE ITSE
Katiskan voi koota valmiista rakennussarjasta, jonka saa huoltoasemilta, tai ostaa sellaisen kalastustarvikeliikkeestä. Jos asiaan haluaa vihkiytyä enemmän, kannattaa katiska rakentaa alusta pitäen perustarpeista: katiskalankaverkosta ja rautalangasta tai minkkiverkosta. Teko ohjeita löytyy esimerkiksi Kalatalouden Keskusliiton julkaisusta nro 113 ”Katiskapyynnin ABC”.
KATISKAN HOITO
Tavallisesti katiskaverkosta tehty pyydys ei kestä käytössä kovinkaan monta vuotta. Jos katiska alkaa ruostua pohjasta, pyydyksen voi kääntää niin, että pohjasta tulee katto. Tähän siirretään ja kiinnitetään nostoripa ja katsotaan, että tyhjennysaukko on oikein. Likaantunut katiska tulee puhdistaa ja harjata. Se pidentää ikää ja parantaa pyyntiä. Minkkiverkkokatiskan saa puhtaaksi levälimasta esim. painepesurilla. Tarvittaessa katiska maalataan jollakin kiiltävällä maalilla.
Pidä huoli, että maalla olevan katiskan nielu ja luukku ovat kunnolla suljetut, jotta linnut tai pikkueläimet eivät pääse pyydykseen. Kalastuslainsäädäntökin velvoittaa tähän.
KIVIKAUDESTA NYKYPÄIVÄÄN
Katiskaakin kehitetään. Veikko Hakala on voittanut katiskapyynnin MM-tittelin peräti yhdeksän kertaa kehittämillään katiskoilla. Vuonna 1997 mestaruus voitettiin hurjalla ME-tuloksella: 20 tunnissa yhteen katiskaan oli mennyt kalaa yli 58 kiloa.
Hakalan valmistamissa katiskoissa on patentoitu kaksoisnielujärjestelmä, kolmiasentoinen nielunsulkulaite, turvanumero ja ne on valmistettu hitsatusta kuumasinkitystä metalliverkosta. Niissä ei ole lainkaan kuljetusta ja säilytystä vaikeuttavaa aitaverkkoa, koska mallin pyytävyys perustuu muihin seikkoihin.
Kehittelyyn kuuluvat katiskan sisään laitettavat erilaiset houkutusaineet. Pienisilmäisinä katiskat soveltuvat sellaisinaan myös hoitokalastukseen.
Kehittyneillä katiskoilla on saatu kesä-lokakuussa kaikenlaista kalaa. Luettelossa ovat kuha, särki, sorva, lahna, kiiski, ankerias, harjus, säyne, kirjolohi, siika, suutari, taimen, muikku, kuore, salakka, pasuri ja ruutana.
