Tunnetko Suomen kalalajit?
Etusivu Kalamuistipeli Kuvapankki Talouskalalajit
Edellinen sivu - - - På svenska
Siika (Sik) .
Siika (Sik)
Talouskalalajit
. Ahven (Abborre)
.
. Hauki (Gädda)
.
. Kuha (Gös)
.
. Lahna (Braxen)
.
. Lohi (Lax)
.
. Made (Lake)
.
. Muikku (Siklöja)
.
. Siika (Sik)
.
. Silakka (Strömming)
Levinneisyyskartta
Lataa tulostettava versio
Sivu 1 Sivu 2 Reseptejä Levinneisyyskartta
Tulostettava versio
- - -

Siian tunnistaminen

- - -

Lohikaloihin kuuluvasta siiasta tavataan meillä useita elinkierroltaan ja ruumiinrakenteeltaan poikkeavia muotoja. Siikamuotojen erottelussa käytetään perustana etummaisten kiduskaarien siivilähampaiden lukumäärää. Siian poikaset syövät aluksi eläinplanktonia eli vedessä uivia äyriäisiin kuuluvia vesikirppuja ja hankajalkaisia. Sittemmin muodot, joiden siivilähampaisto on harva, siirtyvät syömään pohjaeläimiä, mutta tiheäsiiviläiset syövät isoinakin planktonravintoa. Suomessa esiintyy viisi luonnonvaraista siikamuotoa. Näiden lisäksi muutamassa järvessä esiintyy meille aikanaan Neuvostoliitosta tuotua peledsiikaa.

Pohjasiikaa (siivilähammasluku 20) on Suomessa Pohjoiseen Jäämereen laskevissa vesistöissä. Karisiikaa (23-24) on samoissa vesistöissä sekä lisäksi Itämeressä. Erityisen merkittävä se on Perämeressä, jonka rannikoilla sitä tavallisesti sanotaan pikkusiiaksi. Vaellussiika (30) on toinen meressä elävistä siikamuodoistamme, mutta sitä on monissa sisävesissäkin istutusten seurauksena. Merien vaellussiika nousee jokiin kutemaan. Järvisiikaa (40) on Saimaan, Kymijoen ja Kemijoen vesistöissä. Planktonsiika (50) on arvokas kotimainen eläinplanktonia ravinnokseen käyttävä siika. Sitä esiintyy mm. Saimaan vesistöissä. Peledsiika (45-60) on kotoisin Siperiasta. Se eroaa kotimaisista siikalajeistamme mm. korkeamman ruumiinmuotonsa puolesta ja viihtyy jopa rehevissä, vähähappisissa vesissä, jotka eivät varsinaisesti ole tyypillisiä siikavesiä. Peledsiika on myös nopeakasvuinen, mutta koska se ei ainakaan mainittavasti kykene lisääntymään meikäläisissä vesissä, sen kantaa on ylläpidettävä istutuksin. Siika on lohikalojen yleiseen tapaan syyskutuinen. Kutu tapahtuu tavallisimmin lokakuussa.

- - -

Siian kalastuksesta

- - -

Siika on erittäin varovainen kala, joka ei suin päin törmää pyydyksiin. Niinpä esimerkiksi siikaverkkojen on oltava ohutlankaisia ja löysälle pauloitettuia. Siikaa pyydetään varsin monenlaisilla pyydyksillä, joskin verkkopyynti lienee yleisintä. Pienikokoisen siian pyynnissä suositetaan verkon solmuväliksi 30-37 mm ja ison siian pyynnissä 43-45 mm. Siika ottaa myös pilkkiin ja perhoon. Perhokalastuksessa käytetään tavallisesti pieniä 12-15 numeron mustia tai harmaita perhoja. Siika on taloudellisesti tärkeä kala; sen saaliin arvo on noin 10% kokonaiskalansaaliimme arvosta. Joskus siian lihaksistossa saattaa olla valkoisia tai kellertäviä rakkuloita. Ne ovat erään loisen (rakkoloisio) itiöpesäkkeitä. Rakkulat tulevat usein näkyville vasta kun perkaa kalaa. Jos rakkula puhkeaa, siitä valuu maitomaista nestettä. Halkaisijaltaan kystit voivat vaihdella muutamasta millimetristä jopa kahteen senttimetriin. Rakkoloisio on vaaraton ihmiselle. Rakkulat voi poistaa ja kalan käyttää ravinnoksi.

- - -
Sivu 1 Sivu 2 Reseptejä Levinneisyyskartta
Sivun alkuun

.

- - -
innome design & infraKalatalouden Keskusliitto
- - -
Copyright (c) 2001