Kalastus

Hauki on suosittu ja tärkeä virkistyskalastuksen kohde. Myös ammatti- ja kotitarvekalastuksessa se on tervetullut saalis. Tavallisimmat kalastustavat ovat verkko-, katiska- ja rysäpyynti sekä virkistyskalastuksessa virvelöinti ja uistelu.

Haukisiima on tuottoisa pyydys erityisesti heinä-elokuussa, jolloin hauen verkkopyynti on yleensä melko tuloksetonta. Täkyinä ovat parhaita elävät särjet ym. särjen sukuiset pikkukalat. Merellä hyvä syötti on vastaavasti silakka. Muita kalastustapoja ovat koukut, tavallisesti isku- eli vieterikoukku, ja tuulastus. Hauen alamitta poistettiin 1.3.1993 voimaan tulleella kalastusasetuksen muutoksella.

Hauen viljely

Hauen viljely on suhteellisen yksinkertaista ja sen poikasten istuttaminen onkin varsin yleinen kalakannan hoitotoimenpide. Aikaisemmin poikaset istutettiin vastakuoriutuneina, mutta nykyisin on yhä enenevässä määrin siirrytty kasvattamaan poikaset ennen istuttamista luonnonravintolammikoissa niin sanotuiksi esikesäisiksi 5-12 cm:n pituisiksi istukkaiksi. Nämä selviytyvät vastakuoriutuneita paremmin hauenkin poikasia syöviltä särkiparvilta. Hauenpoikasten luonnonravintoviljelyssä on oltava tarkkana, ettei pidä liian kauan poikasia lammikossa, sillä poikasten kasvaessa ne alkavat pian syödä toisiaan.

Hauki ruokakalana

Hauki on suosittu ruokakala vaikka sitä yleensä pidetäänkin melko mauttomana. Varsinkin isot hauet ovat lihasrakenteeltaan puisevan tuntuisia. Tämä on otettu huomioon myös virallisissa ihrnisravinnoksi myytävän kalan luokitusta koskevissa säännöksissä. Niiden mukaan hauki luokitellaan painon mukaan kolmeen luokkaan

I alle 2 kg

II 2-4 kg

III yli 4 kg

Hauki on vähärasvainen kala; rasvapitoisuus 1,1%. Hauen energiasisältö 390 kj on alle puolet rasvaisiin kaloihin kuuluvan lohen energiasisällöstå. Valkuaisaineita hauessa on 19,5 g /100 g ja vastaavasti kalsiumia 22 mg, B- vitamiineja (tiamiinia ja riboflaviinia) yhteensä 0,14 mg sekä niasiinia 4,0 mg. Kun hauki on vähärasvainen, sitä voidaan säilyttää pakastettuna jopa 6 kuukautta.

Vertailun vuoksi mainittakoon, että haukea rasvaisemman lahnan vastaava säilymisaika on vain puolet eli 3 kuukautta.

Hauki on tunnetusti melko ruotoinen kala. Mutta kun opettelee tietämään ruotojen sijainnin ja niiden suunnan voi kalan fileoida ja paloitella siten, että ruotojen turha pätkiminen vältetään. Kokonaisten ruotojen poistaminen kypsästä kalasta on helpompaa ja vähemmän aikaa vievää kuin lukuisten ruodonpätkien, jos kala on paloiteltu väärin.

Lihasruotojen sijainti hauessa.

Jos hauesta käytetään vain fileet, on hukkaprosentti noin 40. Hukkaan joutuva osa luonnollisesti pienenee, jos ruodot, evät ym. sopivat osat käytetään vaikkapa kalaliemen valmistukseen. Perkaushävikin vuoksi on kokonaista kalaa varattava 200-300 g ruokailijaa kohti, valmiita fileitä riittää noin 150 g.

Valmis haukifilee (joko raakana tai kypsänä) on mahdollista jakaa palasiin, joista yksi on täysin ruodoton ja sopii erityisen hyvin lapsille tarjottavaksi.

Fileointi

Fileoitavaa haukea ei tarvitse välttämättä suolistaa. Suolistaminen on kuitenkin suotavaa, koska silloin ei ole vaaran sapen puhkeamisesta fileointivaiheessa. Mahan aukaisu käy kätevimmin saksilla tai kalaleikkurilla, joilla voi samalla leikata pois vatsaevät.

Fileointi aloitetaan tekemällä viilto rintaevän ja sen tukiluun viereen selkärankaan saakka.

Vasen filee irroitetaan selkärankaa myötäilevällä viillolla päästä pyrstöön saakka.

Oikeanpuoleinen filee irroitetaan viiltämällä oikea kylki vastaavalla tavalla kuin ylin kuva osoittaa. Sitten käännetään kala takaisin kuvan osoittamaan asentoon ja niskasta alkaen viilletään filee irti selkärangasta. Veistä kallistetaan tällöin hieman ylöspäin.

Kylkiruodot poistetaan; niitä ei tarvitse leikata aivan kokonaan irti, vaan lopullinen irroitus tapahtuu »ruotolevystä» pyrstöpäästä repäisemällä. Jos vatsaeviä ei jo suolistamisen yhteydessä poistettu, irroitetaan ne nyt veitsenkärjellä viiltämällä. Samoin poistetaan fileisiin mahdollisesti jääneet muut eväruodot ja evät.

Fileen nylkeminen aloitetaan pyrstöstä. Veistä pidetään hieman nahkaan päin kallistettuna ja liikutetaan sahaavin liikkein.

Jos filee on iso ja se on paloiteltava ennen paistamista, se olisi leikattava kolmeen osaan kuvassa esitetyllä tavalla. Tällöin saadaan yksi täysin ruodoton kappale (vatsaosa), joka sopii hyvin pikkulapsille, selkäkappale, jossa on pitkiä kaksihaaraisia ruotoja, ja pyrstökappale, jonka etuosassa on pienempiä ruotoja ja takaosa on ruodoton. Jos fileen pitkä selkäosa vielä halutaan paloitella, olisi se leikattava alemman kuvan osoittamalla tavalla ruotojen suuntaan viiltämällä, jolloin vältytään ruotojen pätkimiseltä.