Kalastus on monimuotoista

Suomalainen kalastus on monimuotoista. Suomessa voi kalastaa yhtä lailla kesämökin laiturilla ahvenia onkien kuin ammattimaisesti silakkaa troolaten.

Kalastus on suurelle osalle suomalaisia pääasiassa vapaa-ajan kalastusta. Entisaikojen kotitarvekalastuksen merkitys perheen ravinnonlähteenä on vähentynyt ja kalastus on nykyään yhä enemmän vapaa-aikana tapahtuva harrastus. Samalla pyydyskalastuksesta on tullut vanhemman väestön kalastusmuoto perinteisine verkkoineen ja katiskoineen. Nuori polvi kalastaa yhä enemmän elämyksiä ja käyttää siihen vapavälineitä, kuten onkia, uistimia ja perhoja.

Kalastusmenetelmästä riippumatta säännöt ovat kaikille samat. Onkiminen ja pilkkiminen ovat jokaiselle kuuluvia yleiskalastusoikeuksia ja maksuttomia kalastusmuotoja. Viehekalastukseen 18–64-vuotias tarvitsee joko läänikohtaisen viehekalastusluvan tai kalaveden omistajan luvan. Muihin kalastustapoihin kuten verkko-, koukku- ja rysäkalastukseen tarvitaan aina kalaveden omistajan luvan.

Monilla kaloilla on lisäksi omat alamitat ja rauhoitusajat. Paikallisesti kaloille on voitu määrittää myös korkeampia alamittoja tai rauhoitusalueita, joilla kalastus voi olla kokonaan kiellettyä. Edellä mainittuja asioita valvovat kalastuksenvalvojat.

Noudattamalla hyviä kalastustapoja ja huolehtimalla kalavesistämme, annamme kaikille halukkaille tasapäisen mahdollisuuden harjoittaa kalastusta – oli kalastaja sitten vapaa-ajankalastaja tai ammattilainen.